Mikään ei kuitenkaa oo muuttunu helpommaks, vaan päinvastoin. Poikaystävän kaa ollaa riidelty jatkuvasti maailman turhimmista asioista ja saan sen takii itkee himas joka ilta. Itkin kylläki enemmä ku riidat alko, nyt oon vaa aika tuurta senki asian suhteen. Kaikki on kyl mulle hokenu, et kulutan itteni loppuu tos suhteessa nykyään, mut en mä vaa pysty päästää irti, ku siit on tullu mulle tavallaan parasystävä, sekä tuki ja turva.
Positiivista on kuitenki se, et kesä tulee ja koulu loppuu. Toivottavasti pääsen vaa johonki lukioon, tai muuten ei kyl tuu mistään mitään.
Toivon vaa, et voisin palata ajas taakseppäin siihen kohtaan, ku kaikki käänty alamäkeen. Korjata kaikki ja estää arvet mun ihossa, mut se ei vaa oo mahollista. Enkä kyl ees tiiä mis kohtaa tää meni tällaseks.
